Kulkuvälineistä

On helppo vältellä lentomatkailua, jos sitä inhoaa eikä kaipaa kauas. Niinpä en ole paras mahdollinen esimerkki puhumaan kestävästä reissaamisesta, koska teen matkustamiseen liittyviä valintoja myös muista kuin luontoa säästävistä syistä. Mutta olen kuitenkin mielestäni oikein hyvä esimerkki siitä, että ihminen pärjää hyvin ja voi olla onnellinen ilman jatkuvaa lentämistä tai auton omistamista.

Tämä on siis tarina minusta ja kulkuvälineistä — fillareista, ratikoista, busseista, metroista, veneistä, laivoista, junista, autoista ja lentokoneista.

Kerroin jo aiemmin, että olen kävelijä. Joka paikkaan ei kuitenkaan pääse riittävän nopeasti kävellen, mutta fillari on usein hyvä vaihtoehto. Suomessa asuessa ajoinkin töihin yli 10 km suuntaansa ympäri vuoden — myös lumessa, jäisillä kaduilla, kylmässä ja pimeässä. Brysselissä ajelen lähinnä liikunnan ilosta tai matkailumielessä ja pääsääntöisesti vain hyvällä ilmalla. Lisäksi käynyt täällä fillarilla mm. ostoksilla Ikeassa useamman kerran (10km:n suuntaansa) ja kuskannut vanhaa imuria tarakalla kierrätyskeskukseen.

Kaupunkien julkisista liikennevälineistä suosikkini on ratikka. Helsingissä se ei tosin kulkenut enää viimeisimmän kotimme läheltä, sillä olimme siirtyneet vähän väljemmille seuduille, mutta Brysselin kodistamme sellaisen kyytiin pääsee helposti. Käytän ratikkaa tästä huolimatta aika harvakseltaan ja lähinnä päästäkseni metsään tai välillä tiettyihin kaupunginosiin muihin puuhiin. Vaikka ratikalla pääsee meiltä jopa 10 kilometrin päähän, toisinaan täytyy ottaa bussi. Ja valitsen aika usein mieluummin jopa mutkaisemman ja hitaamman reitin bussilla kuin kuljen metrolla, jota inhoan ja välttelen kaikkialla. En yhtään kaipaa maan alle tai varsinkaan tungokseen.

En kaipaa myöskään veden päälle, vaikka rannoilla kuljenkin mielelläni. Ei kiitos siis veneilylle tai risteilyille, vaikka on niitä sentään kokeiltu useampi kerta. Mutta kehuja saavat lyhyet kanavaristeilyt, joista olen nauttinut Brysselissä käsin kohteissa Gent, Brugge ja Amsterdam, vaikka nehän vasta turhaa ympäristön kuormittamista ovat (kaikissa tilanteissa sitä ei vaan tule mietittyä). Erityismaininnan arvoisia ovat Maggiore-järven lautat, joiden avulla vietin yhden ihanimmista lomistani, sekä kevyen liikenteen lossin tapainen, jolla ylitimme ison välin merta ollessamme pyöräretkellä Alankomaiden Zeelandissa.

Junaa tuli Suomessa käytettyä harvemmin, sillä pitkän matkan bussit olivat usein ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Yhden ainoan kunnolla pidemmän junamatkan olen tehnyt Suomessa vain kerran: Vaasasta Helsinkiin, kun palasimme pyörämatkalta kotiin. Näin pääsimme ajamaan ympyrän sijaan vähän pidemmälle. Ja retkifillarointi onkin kestävää reissaamista parhaimmillaan, vaikka sen aikana joutuisi käyttämään välillä jotain apuvälinettä, kuten junaa, bussia tai lossia. Mutta Brysselistä käsin olemme junaillleet useammin ja myös vähän pidemmälle, sillä se on todella kätevää. Tämä lähimatkailun muoto on kuitenkin aivan oman kirjoituksensa arvoinen!

Entäs sitten peltilehmät. No, ne eivät missään tapauksessa saa minulta osakseen minkään sortin palvontaa. Ihan tavallinen auto on ok, jos sellainen on alla. Ajokorttiahan minulla ei ole, joten aina pitää olla myös kuski. Ja olihan meillä lopulta auto Suomessa joitain vuosia, koska mieheni autokuume yltyi viimein liian pahaksi. Pääasiassa se seisoi tosin autotallissa, mutta käytiin sen kyydillä Prisman ja sukulaisten lisäksi välillä myös ulkoilureissuilla ja yhtenä kesänä jopa Lapissa asti. Suomen kierros useine kohteineen oli kieltämättä hieno elämys, josta selvisin yllättävän hyvin, vaikka inhoan auton kyydissä olemista aika lailla.

Kestävä reissu -aihepiiri liittyy matkabloggaajien piireissä (mm. Aamukahvilla ja Salamatkustaja) ennen kaikkea lentomatkailuun, jonka suhteen minulla on onneksi suht puhdas omatunto. Suomessa asuessa kävimme nimittäin lentäen reissussa Euroopassa noin 0–2 kertaa vuodessa, ja olen lentänyt vain kerran pidemmälle: Pekingiin joskus 15 vuotta sitten. Brysselistä olemme tosin tehneet aika monia lyhyitä lentoja Keski-Euroopassa, ja näiden reilun kolmen vuoden aikana olen käynyt lisäksi Suomessa neljä kertaa. Koska inhoan lentämistä, valitsen joka paikkaan aina suorat lennot. Ja jos ei ole suoria lentoja, jätän menemättä ja keksin toisen kohteen. Monethan myös lentävät Brysselistä Suomeen monta kertaa vuodessa, jopa vain viikonlopuksi, mutta minusta matka on liian pitkä ja kallis tiheisiin reissuihin, enkä koe siihen edes tarvetta. Minulle riittää Suomea reilu viikko kerran vuodessa. Jos taas pitäisi valita laivamatkan tai autolla Ruotsin halki matkaamisen välillä, jättäisin menemättä kokonaan.

Suurimmat syyt erityisesti lentämisen ja autoilun välttämiseen ovat minulla kyydissä olemisen aiheuttama huonovointisuus ja kropan puutuminen. Mutta saastuttavien kulkuvälineiden turhanpäiväinen käyttö ei ole muutenkaan mieleeni. Näin ollen en missään nimessä lähtisi esimerkiksi ajelemaan autolla ajelemisen vuoksi, kuten jotkut tekevät. Ja ylipäänsä tarvitsen kunnon syyn matkustamiseen ja yleensä myös riittävän pitkän perillä olon, jotta koen sen mielekkääksi — erityisesti lentäen tai autolla.

Kävellen tai fillarilla on eri asia — silloin matka on lähes aina tärkeämpi kuin määränpää. Muissa tapauksissa haluaisin itse määritellä, onko kohde matkan arvoinen. Kahden tunnin automatka tai kolmen tunnin lento ovat jo tuskaisia, mutta sama aika kävellen tai fillarilla ei tunnu välttämättä miltään. Toisille esimerkiksi auto merkitsee vapautta sekä kodin tai imagon jatketta ja kaukomatka on paras matka ja lämpöön tai eksotiikkaan on päästävä, mutta minä en niistä perusta.

Täytyy silti myöntää, että lähimatkailu kestävillä konsteilla on aika paljon helpompaa ja monipuolisempaa Brysselistä käsin kuin Helsingistä, jossa meri blokkaa toisen suunnan aika tehokkaasti. Täällä uusia ja erilaisia paikkoja riittää vielä monelle kerralle näiden kolmen vuoden jälkeenkin, ja yleensä suurin ongelma reissun miettimisessä on valinnan vaikeus monien kivojen kohteiden välillä. Eikä siitä oikein voi valittaa.

Viime päivien aikana on sentään saatu tehtyä vihdoin taas yksi valinta ja lukittu kalenteriin patikointiloma Mosel-joen varrelle Saksaan. Matkaa kohteeseen on vähän reilut 200 km ja maisema sekä kulttuuri ovat aivan erilaisia kuin Brysselin ympäristössä. Eli ei hullumpaa lähimatkailua! Sitä ennen on edessä tämän vuoden ensimmäinen lentomatka. Lentotaukoa minulle ehtii kertyä sentään yli puoli vuotta, joten en todellakaan ole ihan pahimmasta päästä.

Ympäristön onneksi.

 

kulkuvälineistä

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kulkuvälineistä

  1. Kuulostaa aika samanalaisilta ajatuksilta kuin omani =)
    Joudun lentämään Saksan ja Suomen väliä usein, mutta muuten valitsisin pitkille matkoille mieluiten junan. Keski-Euroopassa pääsee veturilla niin kätevästi paikasta toiseen! Arjessani pyöräilen ja kävelen tai käytän huonolla säällä julkisia. Meillä ei ole autoa, koska sitä tarvittaisiin vain satunnaisiin kauppa- ja viikonloppureissuihin. Ja juuri eilen juttelin kummieni kanssa, jotka harrastavat nykyään lähinnä kotimaan matkailua, koska haluavat pitää ilmakehän puhtaana ja nauttivat Suomen matkailumahdollisuuksista. Toivon itsekin, että Thaimaan ym. kaukomatkailubuumi joskus hellittää ja matkailijat alkaisivat miettiä omaa hiilijalanjälkeään =)

    Tykkää

    1. Kiitos viestistäsi! Monella on varmasti vaikeaa tasapainoilla työmatkojen, maailman näkemisen tai lämmön perässä matkustamisen (etenkin Suomesta) ja hiilijalanjäljen välillä. Ymmärrän kyllä hyvin tarpeen päästä välillä pois kotikulmilta, mutta varmasti kohtuus auttaisi maailmaa jo aika paljon.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s